Vuosi on vaihtunut, ja tänään on vuoden 2019 ensimmäinen maanantai, ja vuoden ensimmäisenä maanantainahan käynnistyy jo perinteiksi käynyt viikon jäsen -juttusarja. Kymmenen viikon ajan tutustumme tuttuihin ja vähän tuntemattomimpiin Ofsilaisiin. Ensimmäisenä vuorossa on Mr Ledicup Marko Mustonen.
Moi Marko! Aloittaisitko kertomalla, milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?
Ensikosketuksen frisbeegolfiin sain vuonna 2009 kun kävimme polttariporukalla lajia kokeilemassa. Itse en ollut lajista edes kuullut tuota ennen, mutta Länsitien Janne opasti tarvittavissa asioissa. Häntä on siis kiittäminen tai syyttäminen, miten itse kukin asian haluaa nähdä.
Vielä tuona kesänä laji ei vienyt lopullisesti mennessään, mutta jätti sellaisen kipinän, että 2010 ratoja kierrettiin jo hyvinkin ahkerasti ja siitä lähtien minuun on voinut törmätä hyvinkin säännöllisesti frisbeegolfradoilla.
Miksi juuri frisbeegolf, miksi laji on koukuttanut juuri sinut?
Nuorempana on tullut laajemminkin harrastettua eri lajeja, mutta näin varttuneemmalla iällä ei oikein enää mikään laji kiinnostanut eikä toisaalta ajankäytöllisistä haasteista johtuen ollut mahdollista harrastaa säännöllisemmin.
Frisbeegolf on erittäin helppo aloittaa ja kynnys lähteä kierrokselle on matala, se toimii myös hyvin vastapainona istumatyölle. Ja niin kuin usealla istumatyötä tekevällä, itsellänikin oli aiemmin haasteita selän kanssa. Lajin aloittamisen jälkeen selkäongelmia ei enää ole ollut, tosin ensimmäisinä vuosina kaikki muut paikat olivat rikki vuoronperään. Tämä johtui siitä, että yritystä ja tahtoa oli enemmän kuin tekniikkaa ja taitoa (seuran slogan edellyttää).
Frisbeegolfkierrokselle voi lähteä milloin vaan, ei täydy olla sidottuna mihinkään kiinteään aikatauluun. Lajia voi harrastaa niin kesällä kuin talvellakin ja heittääpä jotkut hullut pimeässäkin… Laji tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden luonnossa liikkumiseen kalastuksen, marjastuksen ja sienestyksen lisäksi.
Aina samat jätkät!
Harrastatko tai kilpailetko muissa lajeissa?
Harrastan useita lajeja, mutta aika usein tulee kuitenkin eksyttyä frisbeegolfradalle. Jonkun verran tulee käytyä esimerkiksi pingistä tai snookeria pelaamassa, sulkapallolla, uimassa, luistelemassa, hiihtämässä ja monia muita lajeja säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta näihin lajeihin käytetyt tuntimäärät jäävät hyvin pieniksi frisbeegolfiin verrattuna.
Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi frisbeegolfissa?
Minulla ei juuri tällä hetkellä varsinaisesti ole mitään vahvuuksia. Joskus aiemmin joku olisi voinut sanoa, että kämmenheitto olisi vahvuus, mutta nyt olen tasaisen huono sekä kämmen- että rystypuolelta. Heikkouksia sen sijaan pystyn listaamaan useita:
- putteriheitot rystypuolelta, lähtevät yleensä väärään suuntaan jotain 45-90 asteen välistä. Tämä asteluku ei ole ennakoitavissa vaan vaihtelee heitosta toiseen aivan kuten joku käyttäisi satunnaisgeneraattoria.
- epätasaisuus, hyvän ja huonon päivän ero on aivan liian suuri
- heittomittaa ei ole riittävästi, tästä syystä toiset radat sopivat itselleni paremmin kuin toiset
Marko voitti CTP-kilpailun vuoden 2017 mestaruuskisoissa, ja sai palkinnoksi ison pahvilootan!
Mikä on sinun lempikiekkosi? Entäs mikä kiekko on lähinnä koristeena bägissä, mutta silti aina mukana?
Pahoittelen, mutta en pysty pidättäytymään ainoastaan yhdessä kiekossa. Hyvin vaikea on sivuttaa tällaisessa kysymyksessä Destroyeria, joita löytyy bägistä tällä hetkellä 6-7 kappaletta. Näitä käytän enimmäkseen kämmenpuolelta heitettäessä. Tämän lisäksi on mainittava Pure, jota olen käyttänyt n. 5 vuotta puttaukseen enkä kertaakaan ole tänä aikana harkinnut vaihtavani putteria. Nykyisin käytän paljon midareista Justicea sekä väylädraivereista Exploreria. Sen sijaan Judgea en juurikaan käytä, vaikka bägissä kulkee mukana. Se on lähinnä muistuttamassa, että sitäkin pitäisi joskus oppia heittämään.
Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa?
Varsinaisesti minulla ei (ainakaan enää) ole tavoitteita frisbeegolfissa, aika ja mielenkiinto ei riitä määrätietoiseen harjoitteluun vaan aina tulee mieluummin lähdettyä höntsäkierrokselle. Jatkossakin minuun saattaa törmätä rennoissa höntsäkisoissa, mutta kisalisenssiä tuskin tulen enää koskaan laittamaan. Toki tavoitteeksi voi laskea sen, että pyrin pitämään hauskaa ja rentoutumaan frisbeegolfin parissa. Lähellekään aina se ei onnistu …
Kertoisitko meille hieman kotiradastasi, vai onko niitä kenties useampia?
Lähin rata sijaitsee Hiirosessa, tosin kovin usein siellä ei tule enää heitettyä vaan kierrokset jakaantuvat aika tasaisesti kaikkien Oulun ratojen kesken. Lisäksi n. 15 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevat Pikkarala, Köykkyri ja Lassilanranta. Näistä radoista mieluisin on Köykkyri ja toisaalta Pikkarala tarjoaa hyvät puitteet harjoitteluun, uuden teknisemmän radan tulemisen myötä todennäköisesti myös kierroksella tulee siellä viihdyttyä enemmän.
Suosikkiratasi perusteluineen?
Minulla tulee matkustettua aika paljon kotimaassa ja sen myötä olen käynyt lukuisilla radoilla. Tällä hetkellä taitaa olla noin 80 rataa, jotka olen kiertänyt. Sen sijaan suosikkiradan nimeäminen on hieman haastavaa, koska radat ovat hyvin erityyppisiä ja tarjoavat erilaisia haasteita. Pidän radoista, jotka ovat teknisiä ja vaihtelevia. Minulle turnoff on avonaiset radat, joissa ainoastaan heittopituus ratkaisee. Vedetään nyt kotiinpäin sen verran, että nimetään vaikka suosikkiradaksi Virpiniemi.
Astetta erikoisempi heittopaikka Lintulan tilapäisradalla.
Kerro mieleenpainuvasta frisbeereissusta.
Ikää on jo sen verran, että kovin vanhoja frisbeereissuja en edes muista. Näin ollen onkin helppoa hakea esimerkit viime vuodelta. Tammikuussa käytiin Umpihanki Frisbeegolf MM kisoissa Ukkohallassa ja reissu itsessään oli mukava, vaikka tuloksellisesti pyrinkin järjestelmällisesti sulkemaan koko reissun systeemin ulkopuolelle. Maaliskuussa tuli sitten käytyä Espanjassa Mijaksessa viikon verran lämpimän paikan leirillä ja olikin mukavaa vaihtelua talven keskellä.
Vedät ledicuppia yhdessä Ilkka ”Illi” Silkamon kanssa, mistä innostus ledeilyyn lähti?
Piti luntata vanhoista kuvista, että innostus ledeilyyn itseasiassa alkoi samana vuonna 2010, kun lajinkin varsinaisesti aloitin. Tuolloin ledikiekkoilua ei vielä Oulussa moni harrastanut, minun ja Mannisen Lassen lisäksi ei tuolloin juuri muita kentällä näkynyt. Biltemasta aina käytiin ostamassa avaimenperäledit ja niitä siitä teippailtiin kiekkojen pohjiin. Varmaan suurin syy tähän oli se, että valoisalla ei pääse syksyllä/talvella heittämään kuin viikonloppuisin ja radalle oli vaan pakko päästä useammin tuulettumaan. Ja ”radalla” tarkoitan tässä yhteydessä muuta kuin miten nykyajannuoriso sen ymmärtää.
Nykyisin onneksi useampi on huomannut, että ledikiekkoilussa on oma viehätyksenä ja samat lainalaisuudet pätevät siinäkin. Nyt olemmekin Silkamon Illin kanssa koettanut lajia kasvattaa vielä entisestään ja nyt järjestämme toista vuotta Ledisabled Ledcupia, johon kaikki ovat tervetulleita. Ajatus tästä lähti jo muutama vuosi sitten ja testasimme konseptia ensin pienemmällä porukalla, jonka jälkeen olemme pyrkineet järjestelmällisesti saamaan lisää porukkaa lajin pariin.
Seuraava osakilpailu järjestetään Lassilanrannassa keskiviikkona 9.1.2019 kello 18 alkaen. Löydät lisää tietoa ledicupin Facebook -ryhmästä ja itse kisan Metrixistä, ei muuta kuin tervetuloa!
TD-hommia. Seuraava ledicupin osakilpailu pelataan keskiviikkona 9.1.
Mitä tekisit, jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti?
Kiekkoja en ostaisi enempää, kun ei nuo edellisetkään enää sovi mihinkään. Varmaan reissaisin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja kiertäisin uusia ratoja mahdollisimman paljon. Ottaisin aina radan lähettyviltä mökin vuokralle ja viettäisin lopun ajasta mökillä kalastellen ja saunoen. Ja vastaus olisi jotakuinkin sama, vaikka sen ei tarvitsisi edes liittyä lajiin.
Kiitos haastattelusta Marko. Nyt vain kaikki kipin kapin mukaan ledicupin kisaan. Huhut kertovat, että Lassilanrannassa on tänä vuonna sopivan vähän punkkeja, ja pajukotkin on vähentynyt kiitos naapuriseura KFS:n talkoilijoiden.
Juttusarja jatkuu viikon kuluttua.
