Tämän viikon jäsen on Kati Tuomainen, joka vain muutamassa vuodessa eteni harrastajasta kilpapelaajaksi. Hän on jopa edustanut seuraamme SM-kisoissa. Mutta mistä se kaikki alkoi? Vaikuttaisi siltä, että Kati on löytänyt lajin melko perinteisellä tavalla…
Moi Kati! Kertoisitko, miten löysit lajin pariin?
Frisbeegolfin aloitin vuonna 2015 loppukesästä. Mieheni Hannu oli käynyt Jori Ervastin kanssa muutamia kertoja sinä kesänä pelaamassa, ja siitä sitten ajattelin itsekin kokeilla minkälaista touhua se on ja koukkuun jäin!
Frisbeegolf tuli vaan jotenkin yllättäen, ja heti ekan kerran jälkeen ei ole taukoa juuri ollut muuta kuin talvella. Nyt olen käynyt viimeisenä kahtena talvenakin. En oikeastaan tiennyt frisbeegolfista mitään muuta kuin ”tavallisesta” frisbeen heitosta. Lajissa varmaan viehättää se, että takaraivoon jää edellisen kierroksen tulos ja sitähän on tietysti parannettava.
Taustalla tällä kertaa caddie-hommissa oleva Hannu, joka tutustutti Katin lajiin.
Miten mainostaisit lajia ummikolle?
Lajia mainostaisin sanoilla hauskanpito ja ulkoilumahdollisuus hyvässä seurassa. Tämä on myös helppo laji aloittaa, jos jotain harrastusta on ajatellut aloittaa.
Onko sinulla taustaa muissa urheilulajeissa?
Aiemmin olen harrastanut salibandyä. Pelasin 7 vuotta (muistaakseni…) naisten 3. divisioonassa ja pelaamisen lopetin viime kesänä. Ei vaan jaksanut enää säätää harrastusten ja vuorotyön aikataulujen kanssa. Ja tämä kiekonheitto on alkanut sen verran vetämään puoleensa, että sekin vaikutti pelaamisen lopettamiseen 
Mutta sen verran pitää yrittää kuntoa yllä, että käyn kuntosalilla ja jumpalla.
Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi frisbeegolfissa?
Kehitystä on tapahtunut ihan kivasti tämän reilun 3,5 vuoden aikana. Muistan varsin hyvin ensimmäisen heittokierroksen Virpiniemessä. Heitot olivat kuin kananlentoja 
. Heikkoutena voisin pitää, että kiekko ei lähde sinne minne pitäisi, ja vastatuulet hankaloittaa sitä vielä enemmän. Viime vuoden loppukesästä muutin puttaustyyliä ja sen jälkeen on kivasti ketjut kilissyt vähän kauempaakin putatessa eli puttaamiseen olen tyytyväinen. Lähäreissä antsaheitot onnistuu myös mukavasti.
Puttaaminen on Katin vahvuuksia.
Mikä on lempikiekkosi?
Lempikiekko on Hatchet. Kovassa vastatuulessa käytän Swordia, lähäreissä käytän enimmäkseen Opto Purea (vastatuulessa käytään Truthia) ja puttauksessa Deputyä. Hatchet sopii itselle sen takia, koska se lentää enemmän suoraan, jos vain heitto itsessään menee nappiin 
Kotiratasi, onko sinulla sellaista?
Kotirata taitaa olla Toppila ja lempirata on mahdollisesti Hiironen. Tykkään vaihdella ratoja mahdollisimman paljon. Pikkarala on kyllä myös kiva.
Kävit viime syksynä edustamassa seuraa Amatöörien SM-kisoissa Tahkolla. Millaista se oli?
Amatöörien SM-kisat oli kyllä hieno kokemus. Tuulet oli kyllä ”jäätävät” ja tuulista en ottanut oppia kuin vasta viimeisellä kolmannella kierroksella, ja tulos paranikin huomattavasti (peräti 11 heittoa, toim.huom). Sinne jäi minun yksi Hatchet RIP. Minun sarjassa oli 6 kisaajaa ja heidän tulosten mukaan laskeskelin mihin voisin itse pyrkiä sijoittumaan. Oma arvio oli 4. sija ja niinhän siinä kävikin, vaikka olikin jaettu sija.
Kalliolle, kukkulalle… sinne Kati joutui kiipeämään Tahkolla.
Onko sinulla tavoitteita tälle kaudelle?
No tavoite on saada hiottua omaa tekniikkaa niin, että heitot menisi sinne minne olisi tarkoitus ja eihän se haittaa, jos kiekko lentäisi vielä vähän pidemmälle. Eiköhän niihin kisoihinkin tule taas osallistuttua, se antaa hyvää kokemusta.
Mitä tekisit, jos vaikka sattuisit voittamaan tuon vielä jakamatta olevan jättipotin lotossa?
Jos olisi aikaa ja rahaa rajattomasti, niin kyllähän sitä harrastaisi enemmän ja tekisi vähemmän töitä Perheen kanssa varmaan käytäisiin enemmän reissussa, niin Suomessa kuin ulkomailla. Tietysti me Hannun kanssa kateltaisiin niitä muita frisbeegolfratoja…
Kuulostaapa melko tyypilliseltä frisbeegolfaajan lotto-suunnitelmalta! Kiitos haastattelusta Kati, ja tsemppiä tekniikan hiomiseen.
Viikon jäsen jatkuu taas ensi viikolla, jolloin pääsemme tutustumaan hieman tarkemmin Eerik Tahvanaiseen.
