Mijas Spring Opener, day 1

Ensimmäinen aamu kohteessa valkeni hitaasti univelkojen painostamana. Väsymys karisi nopeasti kun avasin parvekkeen oven ja tiedostin olosuhteet. Huppari putosi niille sijoilleen. Kevyen lounaan jälkeen pikainen biitsin katselmointi ja sitten ukko poistui vuoristoon. Avasin google mapsin ja lähdin suhaamaan vuokra-autolla enempää miettimättä. Virhe. Lyhin reitti kulki todella pieniä kinttupolkuja, en voi suositella. Klubitalolla oli jo kuhinaa, parikisa käynnissä. Onneksi sekaan pääsi myös yksinäinen sankari treenille. Lopulta sain pelata koko kierroksen täysin omaan tahtiin, parasta parhautta.

Ykkönen näyttää putteriväylältä, mutta suora heitto menee helposti kauas. Jyrkkä hysse Felonilla kiertää guardian treen ja tulee griinille. Tällä mennään. Kakkonen on ensimmäinen radan lukuisista par 4 -väylistä, dogleg töntyrän ympäri oikealle. Avaus hieman alivakaalla fairwayllä oikeaa reunaa sinne johki. Jos jää ok paikalle niin lähärillä kyllä pääsee korille.

Kolmosen tiille saa jo hieman kiivetä ja väylä nousee reilusti ylämäkeen. Kovaa pitäisi heittää, vasemmalla piikkipensaita, oikealla rinne. Pensaat on testattu, en suosittele. Väylä on aika helppo, kolmonen pitäisi ottaa jos ei sössi lähäriä. Nelosen tiille saa kiivetä reilusti lisää ja sitten ollaankin maailman katolla. Jestas mikä näköala välimerelle! Väylä itsessään on suoraviivainen, paitsi että griinin ympärillä on joka suuntaan pirusti droppia. Tuulisellä kelillä tää on vaikee. Matalahko feidaava draivi Verdict tai Felon oikealta. Liian korkeaa ei saa missään tapauksessa heittää.

Vitonen on hieno, tosi hieno. 152m par 4 isoon alamäkeen, kori suoraan edessä, rinne oikealta vasemmalle. Pitäisi saada fairway-draiveri kääntämään koko matkan millin yli. Liian alivakaa jää oikealle rinteeseen, sentin liian korkea feidaa kilometrin vasemmalle. Vedetään Opto Saintilla flättinä. Iigeliä tuskin tulee, mutta pirkko pitäisi. Kutonen on hieno, tosi hieno. 144m par 3 todella reiluun alamäkeen. Varmaan 35m pudotusta. Suoralla väylädraiverilla koria kohti. Saint Pro toimi nätisti. Griini on kova ja rinnettä, rollin todennäköisyys yli 9000. Kaukaa ei kannata runailla.

Seiska on tylsempi 172m par 4 tasaisella. Avauksella hanat sinne, vakaa Trespass toimi hienosti. Kaikki on lähäristä kii, kolmonen pitäisi ottaa. Kasi on puhtaasti foreväylä. Mennään jyrkän rinteen reunaa vasemmalta oikealle ja vasemmalla on sitten aivan älytön rotko. Ei todellakaan kikkailla mitään finesse-heittoa, vaan runnotaan kämmenellä Fortress tai Saint Pro flättinä aukkoon.

Ysi on nätti 95m par 3 rotkon yli vastarannalle millin ylämäkeen. Käytännössä suora heitto rinkiin. Saintilla suoraa tai oikealta pensaan yli feidaavaa, tuulesta riippuen. Kymppi on haastava. Ylämäkeen etäälle, töntyrä kiertäen vasemmalta oikealle. Kori blindissa ja 5m korin takana paha droppi. Avaus Hatchetilla minihysessä, yritetään päästä keskelle. Lähäri forehysse Anvililla mieluusti hieman ennen koria alas. Tässä voi tulla lukua jos käy vahinko.

Seuraavaksi pari hauskasti erilaista väylää. 11 on kiva tatsiheitto, 58m oikealle. Korin takana alamäkea. Putteriantsa voi mennä 25 pitkäksi, joten pelataan forehysse Felonilla. Sekin pitäisi asettaa korin taakse, että saa putata ylämäkeen. 12 on poikkeava väylä, triplamando, 52m. Radan ainoa keinotekoinen este. Väylä nousee ylämäkeen ja katto on matalalla. Silti niin lyhyt että vedetään Judgella. Millin korkea ottaa oksiin ja jää lyhyeksi. 13 on sitten reilummin pitkä, kivaa dynamiikkaa radalla. 124m par 3, laakson yli hieman vastarinteeseen. Flexi oikealta puiden yli Recoililla tuli vitoseen, is nice.

14 on vaikee, pirun vaikee. Reilu 100m blindiin vasemmalle, oikealla törkeen iso rotko. Pakko hakea feidaavalla heitolla rotkon yläpuolelta, mutta matala osuu rinteeseen ja valuu pohjalle. Toisaalta jos menee liikaa vasemmalle niin sieltä saa laittaa jännän layupin maisemaa kohti. Onneksi tän jälkeen tulee heti haastava väylä. Satku reiluun alamäkeen ahtaalle griinille ja droppi jatkuu vasemmalla takana. Treeneissä Verdict lähti hieman korkeena ja meni ujosti 40m korin taakse. Kämmen ois parempi, mutta sellaista kontrollia ei löydy omasta työkalupakista.

Final stretch. 16 on Seppo Pajun mukaan helppo. Tutustumiskiessillä vedettiin luomuna Recoil sinne johki, kanjoniin. Piti olla peleillä, mutta tulikin lost disc. Väylä pitäisi olla ihan otettavissa, mutta vaatii vielä opettelua. Avauksen linja on jotenkin outo. 17 on avoimella 108m, korin vasemmalla puolella iso kallioseinämä. Käytännössä kaikki heitot jäävät viimeistään siihen seinään, joten kolmosta huonompaa ei pitäisi ikinä ottaa. 18 on ihan hauska 155m par 4, joka houkuttelee repimään kaikki mitä väsyneestä kropasta vielä lähtee. Ainoa iso virhe on ottaa alivakaa kiekko ja flipauttaa se oikealle. Järkipelillä pitäisi ottaa aina kolmonen, jos ei sössi lähäriä ihan totaalisesti.

Aivan kiva rata. Korkeuseroja on paljon enemmän kuin osasin odottaa. Outteja nolla, yhdellä väylällä mando. Siinä suhteessa hyvin miellyttävää pelattavaa. Kotrollia vaatii ja distance olisi eduksi. Ilmankin pärjää jos lähärit ovat jiirissä. Tänään sää oli aivan loistava. Tuulisellä kelillä tulostaso tulee olemaan aivan toinen. Huomenna kausi käyntiin hyvissä fiiliksissä!

– Mika Ylisaukko-oja