Viikon jäsen – Elia Ahola

Tämän viikon viikon jäsen on nuori Elia Ahola, joka edustaa seuramme jo toista kautta. Kaikki Elian kanssa pelanneet ovat huomanneet hänen olevan aina hyvällä tuulella ja yhtä hymyä (äläkä Elia paljasta meille, mikäli tämä ei ole koko totuus).

Elian kisakausi on jo käynnistynyt, kun hän osallistui pari viikonloppua sitten järjestettyyn Catch the Spirit in Mijas -kisaan. Elian sijoitus 9. ja kolmen kierroksen alustava keskirating 958.

Milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?

Alotin frisbeegolfin vuoden 2014 kesäkuussa. Harrastin tuolloin päälajina jääkiekkoa minkä vuoksi kesäisin oli paljon aikaa harrastaa ei niin tärkeitä harrastuksia. Näissä porukoissa pyörivät kaverit saivat houkuteltua minut kertaalleen mukaan radalle, minkä jälkeen jääkiekkoa vaille muut harrastukset jäivät useaksi vuodeksi kokonaan.

Mikä lajissa viehättää?

Treenaaminen, kilpaileminen, mentaalipeli sekä kierrokset ystävien kanssa. Minun on pitänyt treenata määrätietoisesti alusta asti sillä lähtötasoni lajiin oli todella huono, minkä vuoksi treenin tuloksen näkeminen on minulle hienoimpia asioita. Olen kahden loukkaantumisjakson aikana kuitenkin oivaltanut, että laji itsessään on niin hieno ja ainutlaatuinen että harrastaisin tätä jollakin tasolla aina vaikken joskus loukkaantumisen tms vuoksi voisi nykyisellä tasolla treenatakkaan.

Onko sinulla taustaa muissa urheilulajeissa?

Olen pelannut harrastetasolla useita lajeja, mutta jääkiekko on ollut minulle aiemmin tärkein laji. Loukkaannutin siinä kuitenkin lonkkani pahasti vuonna 2016 minkä jälkeen en ole voinut sitä lajia harrastaa. Frisbeegolf oli mennyt jo tuossa vaiheessa kuitenkin lajina jääkiekon edelle.

Elia mainitsee putin vahvuudekseen.

Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi frisbeegolfissa?

Vahvuutena on rystyheittojen kontrolli sekä putti. Heikkoutena sanoisin heittopituuden mitä täytyy saada 15-20m lisää.

Mikä on lempikiekkosi?

Prodigy PA3 300 muovilla. Uutena toimii parhaiten puteissa ja lentää luodinsuoraan heittäessä.

Mikä on kotiratasi? Entä suosikkiratasi, onko se sama vai joku muu rata?

Asun nykyään Oulussa mutta koen kotiradakseni aina Kempeleen Köykkyrin. Siellä on laji aloitettu ja tullut ylivoimaisesti eniten heitettyä. Lempiradaksi sanoisin Vihdin kaatiksen sekä Ville Kostinin perustaman DGP Mijaksen.

Voisitko kertoa hieman enemmän tuosta Mijaksen radasta, taidat käydä siellä aika usein?

Kyllä, mulla tullee useammin siellä käytyä kun ystäväperhe ylläpitää rataa ja sinne on päässyt muodostumaan oma hieno fribayhteisö, mihin on päässyt helposti sisään. Radan normaali layout on kohtuu avoin ja osa väylistä sisältävät todella näyttäviä jyrkkiä korkeuseroja minkälaisia ei Suomen maastossa pääse kokemaan. Väylät kohtalaisen pitkiä kolmea väylää lukuunottamatta. Tyynellä kelillä rata on kohtalaisen helppo ja 1000 reitattuun kierrokseen saa pelata tuloksen -13, kun taas tuulen puhaltaessa mahtaa -9 jo riittää tonniin. Ratkaisevimmat tekijät radalla on heiton pituus, lähipeli ja hyvä putti. Kokonaisuudessaan jokaiselle pohjoismaissa asuvalle radalla käyminen on varmasti huikea elämys.

Kuva Elian (toinen vasemmalta) ensimmäisestä PDGA-kisasta Espanjassa, sijoitus 3. Viikkoa myöhemmin tulikin sitten ensimmäinen PDGA-voitto MPO-luokassa.

Kerro mieleenpainuvasta frisbeereissusta tai kokemuksesta frisbeegolfin parissa.

Hienoimpia reissuja on ehottomasti kerran vuodessa järjestettävät frisbeegolfkiertueet ’tourit’ omalla heittoporukalla ympäri Suomen. Näillä reissuilla järjettömät heitto ja kilometrimäärät yhistettynä Suomen huonoimpaan huumoriin saa tunteet vaihtelemaan jatkuvasti rakkauden ja ahistuksen väliä.

Frisbeegolf, talvi ja Suomi – miten tämä yhdistelmä toimii ja miten sinä harrastat talvella?

Talvi on parasta aikaa hioa omaa heittotekniikkaa (esimerkiksi seuran hallivuoroilla, toim. huom-) sekä kehittää fyysistä kuntoa. En käy paljoa talviradoilla heittelemässä koska liukas alusta ei sovi minulle, vaan keskityn kahden edellämainitun kehittämiseen.

Kiitoksia haastattelusta, Elia. Mukavia treenihetkiä vielä tälle talvelle, vaan eiköhän tuo kesäkin ole jo pian nurkan takana, ja pääsemme heittämään sulilta tiipaikoilta. 

Viikon jäsen -sarja lähenee loppuaan. Ensi viikolla on vuorossa vuoden vika juttu, ja silloin vastausvuorossa on varsinainen seuraikoni Juho Parviainen. Siihen asti, näkemiin!