Viikon jäsen – Juho Parviainen

Viikon jäsen -sarjamme lähestyy loppuaan, enää on yksi jäsen jäljellä tälle kierrokselle. Tämän viikon jäsen on varsinainen seuraikoni, nuoresta iästään huolimatta. Viikon jäsen on siis 1005-reitattu Juho Parviainen, joka on edustanut seuramme teinipojasta asti.

Juho on varsinainen kisakonkari, jonka plakkarista löytyy 155 kilpailua PDGA-jäsenenä.  Näistä 155 kisasta Juho on voittanut peräti 41, eli hänen voittoprosenttinsa on huikeat 26,5 %. Kerrotaanpa vielä vähän tilastoja ratingista: Juhon rating päivittyi ensimmäistä kertaa 19.9.2006, ja ensimmäiseksi ratingiksi paukahti 968 – hänen uransa matalin. Ajanjaksolla 11.6.2013-25.7.2017 oli 29 peräkkäistä ratingpäivitystä, jossa Juhon rating oli yli 1000. Sen jälkeen tuli vähän heikompi ajanjakso (jos nyt 984-ratingia voi heikoksi sanoa?), mutta nyt ollaan jälleen tonnin kannassa kiinni.

On vihdoin aika tutustua tähän mieheen vähän tarkemmin.

Milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?

Vuosihan oli 1999, eli abouttirallaa 20 vuotta ollaan pelattu. Olin liikuntaluokalla yläasteella ja olimme pelaamassa jalkapalloa vanhoilla Peltolan kentillä, mitkä myöhemmin valtasi Nokia isoilla rakennuksillaan. Tosiaan toisella kentällä oli pari sankaria heittämässä draiveja, ja opettaja menikin kysymään, että voisiko luokkamme tulla kokeilemaan lajia joskus. Nämä sankarit olivat seuramme primus moottori Antti Luuri ja toinen oli Niskasen Jari.

Juhon puttityyli oli jo 2007 aika tunnistettava. Kuva Antti Luuri Classic -kisasta.

Tästä viikko tai pari tuli Antti vetämään meille liikuntatunnin Hiirosen frisbeegolfradalle. En noin pitkälle muista, mutta hauskaa taisi olla, ja jatkoinkin pian jonkin sortin viikkokisoihin mukaan. Yhden kiekon taisin ostaa melkein heti (dx eagle) ja sitten lainailin putteria muilta viikkokisojen ajaksi. Muutamien kuukausien päästä taisin vasta ostaa lisää kiekkoja.

Miksi juuri frisbeegolf? Mikä lajissa viehättää?

Frisbeegolf taisi viehättää kuten kaikki muutkin urheilulajit. Olen aina tykännyt liikkua, ja pitihän kaikkea kokeilla, joten siitä kai se sitten lähti. Olin heitellyt jo aijemmin ultimatea kavereiden kanssa ja muitakin heittolajeja oli tullut harrastettua, joten frisbeegolfkiekko itsessään oli aika hieno kapistus pitkälle lentäessään. Kilpailuviettikin on ollut aina kova, joten frisbeegolf oli mukava laji siitä, että kisoihin pystyi heti lähtemään mukaan. Ja onhan kaikki kisareissut olleet aina mukavia oli laji mikä tahansa.

Vaasan SM-osakilpailussa 2000 Juhon nukkumapaikka oli… aika erikoinen. Trukin kuljettajana Antti Luuri.

Onko sinulla taustaa muissa urheilulajeissa? Harrastatko tai kilpailetko jossain muussa lajissa?

Urheilutaustaa löytyy joukkue-/kilpailutasolta yleisurheilusta, uinnista, jalkapallosta, keilailusta, pesäpallosta sekä salibandystä, jota pelaan nykyäänkin vielä. Muutenkin nuorempana tuli kyllä harrastustasolla kokeiltua kaikenlaista, aika vaan ei tainnut kaikkeen riittää. Nykyään frisbeegolfin ja salibandyn lisäksi kunnon ylläpitämisenä toimii lenkkeily, kuntosali, mailapelit sekä tänä talvena uutuutena hiihto!

Juho on edustanut Ofsia Juho-stylellä lukuisissa kisoissa, kuten Geneven EM-kisoissa 2014.

Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi frisbeegolfissa?

Heikkouksia varmasti löytyy useita, mutta sehän on vain hyvä, että tätä lajia ei ole vielä läpi pelattu ja aina voi kehittyä paremmaksi. Jos nyt yksi täytyy nimetä, niin jonkun verran harmittaa se, että en nykyään ole treenannut upsia yhtään. Siitä johtuen siihen ei ole oikein tatsia, joten kisoissakaan sitä ei oikein paljoa viitsi käyttää. Aloittaessani lajin olin jonkin verran heittänyt keihästä ja palloa, joten upsit lähtivät aika kivasti alkuvuosina. Ehkäpä se täytyy nyt keväällä hieman sitäkin taas kokeilla. Vahvuudeksi voin varmasti laskea kokemuksen. En pienistä hätkähdä ja vaikka kilpailuhenkinen olenkin, niin osaan ottaa lajin ilon kautta. Uralle mahtuu paljon tiukkoja häviöitä ja voittoja, mutta aina pitää vaan suunnata eteenpäin ja muistaa nauttia jokaisesta pelihetkestä. Heittovahvuutena täytyy mainita varmaankin putteriheitot. Niillä on tehty tulosta ja myös pelastettu tilanteita niin paljon, että se on varmasti ollut yksi keskeinen asia, johon on voinut luottaa aina, kun muut osa-alueet ovat takkuilleet.

Kokemusta on kertynyt, ja jokunen pystikin tullut napattua vuosien varrella.

Lempikiekkosi perusteluineen. Entäs mikä kiekko on lähinnä koristeena bägissä, mutta silti aina mukana?

Lempikiekko on varmasti Omega SS ja onhan se eniten käytössä kierroksella. Alle vuoden pelanneena törmäsin Omegaan, ja se on ollut siitä asti putterina eli noin 19 vuotta. Myös suurin osa lähäreistä ja lyhyistä heitoista tulee heitettyä Omegalla, nykyään käytän kylläkin myös hieman vakaampaa putteria (PA-1) Omegan rinnalla. Ihan pelkkiä koristekiekkoja bägissä ei ole, mutta kyllä sieltä löytyy sellanen kikkaosio, mistä löytyy kiekkoja hieman erikoisempiin tilanteisiin. Näitä kyllä tulee käytettyä, mutta harvemmin useita kertoja kierroksen aikana.


Mikä on suosikkiratasi Suomessa ja ulkomailla?

Aijai, suosikkiradat on aika paha kysymys. Toivon, että en ole vielä törmännyt suosikkirataani Suomessa enkä ulkomailla. Hienoja ratoja Suomessa ovat ainakin Lauste, Tampereen uusi ja Meri-Toppila kisaleiskana. Myös kaikki golfradoilla pelattavat kierrokset ovat yleisesti olleet mukavia, kun saa siiiivuttaa! Ulkomaista täytyy mainita naapurimaan Skellefteå ja Järva. Lisäksi USDGC-radalla pelaaminen on aina ollut erittäin mielenkiintoista, kun koko ajan tapahtuu ja jokaiseen heittoon täytyy keskittyä täysillä.

Juho on edustanut Suomea, ja Ofsia, USDGC:ssä asti.

Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?

Ja heti toinen paha putkeen. Kaikki kilpailuvoitot ovat aina olleet hienoja juttuja, sekä SM- ja arvokisamitallit. Tietenkin myös se, että on pystynyt olemaan pitkään Suomen huipulla. Mutta sanotaan nyt vaikka, että arvostan eniten tulevaa European Openin voittoa 😉

Kerro mieleenpainuvasta frisbeereissusta.

Kaikki kisareissut ovat olleet kyllä aina mahtavia. On päässyt matkustamaan uusiin paikkoihin, on tutustunut uusiin pelaajiin sekä saanut nähdä vanhoja tuttuja. Yksi reissu tulee mieleen, kun kiersimme ekaksi pari viikkoa Californian ratoja ristiin rastiin, sitten suunnattiin Las Vegasiin ja Grand Canyonille. Lopuksi vielä menimme siivuttamaan kiekkoja pituuskisaan kuivuneelle järvelle Primmiin.

Suola-aavikolla kiekko lentää pitkälle! Kuva otettu MM-kisoissa 2008: Big D in the desert VIII

Olet pelannut isoissa kisoissa ja suurien yleisöjen edessä, minkälaista se on? Eroaako kisaaminen Suomessa esim. Jenkkien kisoista?

Onhan se hienoa pelailla isoissa kisoissa, kun yleisöä on katsomassa. Hieman se saattaa jännittää välillä, mutta täytyy vain ottaa yleisön kannustuksesta lisää virtaa peliin ja näyttää miten sitä kiekkoa liidätetään. Olen myös aina tykännyt heittää yleisöystävällisiä heittoja eli mahdollisimman korkeita! Kisaaminen nyt ei varsinaisesti eroa mielestäni jos vertaa Suomea jenkkeihin. Mahdollisesti täällä Suomessa on enemmän katsojia kuin amerikassa.

Mitä vinkkejä ja neuvoja antaisi meidän tuleville tähdille?

Muu urheilu antaa hyvää pohjaa frisbeegolfille, joten älkää pelkästään heittäkö kiekkoa. Palautuminen on kehittymistä, urheilu eli frisbeegolfikin kuluttaa kroppaa, eli antakaa kropan myös välillä palautua, jolloin siitä tulee entistä parempi. Heitelkää myös koppauskiekkoja, niistä saa hyvää tatsia lähäreihin ja putteriheittoihin, sekä varmasti myös kovempiin draiveihin. Älkää koskaan luovuttako, tämä motto on itsellä toiminut monesti kisoissa.

Syksyllä 2016 Juho kävi kiertämässä Hiirosen seuramme tulevien lupausten kanssa.

Mitä tekisit, jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti?

Kaippa se pitäisi rakentaa jonkinsortin frisbeegolf -resort. Nättejä väyliä loputtomiin, sekä kaikenmaailman oheistoimintaa siihen kylkeen kylpylästä ravintoloihin. Tottakai voisi hieman käydä kiertelemässä jenkkilän touria. Mutta täähän oli kompa, eli jos mulla olisi rahaa rajattomasti, niin ratkaisisin kaikki maailman ongelmat!

Kiitos vastauksista, Juho! Onnea ja menestystä tulevalle kisakaudelle, eiköhän me järkätä sitten kakkukahvit PowerGripin myymälässä Höyhtyällä European Openin voiton kunniaksi!

Tämän vuoden Viikon jäsen -sarja oli nyt tässä. Kiitoksia kaikille haastattelun antaneille, sekä tietysti teille lukijoille. Olemme saaneet 10 viikon aikana tutustua niin intohimoiseen ledikiekkoilijaan kuin useampaan tulevaisuuden lupaukseen, pariin kovaan kilpapelaajaan sekä lähinnä itsensä takia kilpaileviin jäseniin.

Oulun frisbeeseurassa ei ole yhtä oikeaa tapaa harrastaa frisbeegolfia, tulehan sinäkin mukaan pelaamaan ja kilpailemaan hyvässä seurassa!